Näin Helsingin Sanomien toimitus tekee työtä

Jokainen juttu alkaa vihjeestä, havainnosta tai dokumentista – ja päättyy vasta, kun faktat on tarkistettu kahteen kertaan. Tässä kerromme, miten työ etenee Espoon toimituksessa.

Vihje saapuu

Toimituksen sähköpostiin kilahtaa tiistaiaamuna viesti, jossa espoolainen lukija kertoo epäilevänsä, että Keilaniemen tornien remonttityömaalla kierretään työehtosopimusta. Viesti päätyy toimituspäällikkö Anna Lehtimäen sähköpostikansioon, jossa se saa merkinnän 14.5. klo 8.42.

Lehtimäki lukee viestin kahdesti ja soittaa lähettäjälle takaisin samana päivänä. Puhelu kestää 23 minuuttia. Sen aikana varmistuu kaksi asiaa: vihje on uskottava, ja kertojalla on oma intressi – hän on ollut itse työmaalla töissä.

Kaikkia vihjeitä ei julkaista. Noin joka kymmenes johtaa juttuun, loput jäävät odottamaan lisätietoja tai ne osoittautuvat katteettomiksi. Se on hyväksyttävä suhdeluku, jos haluaa tehdä työtä huolella.

Lähteet ja asiakirjat

Toimittaja Matti Korhonen aloittaa hankkimalla työmaan urakkasopimukset kahdesta eri lähteestä. Hän pyytää ne kirjallisina, ei suullisesti, koska muisti pettää ja tulkinnat eroavat. Sama koskee palkkalistoja: kopio, päivämäärä, allekirjoitus.

Korhonen soittaa kuudelle työntekijälle. Kolme vastaa, yksi peruu kertomuksensa seuraavana päivänä. Yksi sanoo suoraan, ettei halua nimeään mihinkään. Häntä siteerataan nimettömänä, ja perustelu kerrotaan jutussa avoimesti.

Jokainen väite tarkistetaan vähintään kahta toisistaan riippumatonta lähdettä vasten. Jos toista ei löydy, väite jää pois – vaikka se olisi kuinka hyvä.

Tarkistus ennen julkaisua

Kun käsikirjoitus on valmis, se menee kahdelle oikolukijalle ja juristille. He etsivät kohtia, joita ei ole katettu tarpeeksi. Espoon kaupungin rakennusvalvontaan lähetetään vielä erillinen kysymys 16.5., ja vastaus saadaan samana iltapäivänä.

Vastausten jälkeen juttuun lisätään yksi kappale, jossa kerrotaan, mitä kaupunki asiasta sanoo. Se ei muuta jutun sävyä, mutta antaa lukijalle mahdollisuuden arvioida itse.

Tarkistus kestää yleensä kaksi päivää. Kiireisissä uutisissa aikaa on kaksi tuntia, ja silloin käytetään lyhyempää kaavaa: kuka, mitä, missä, milloin.

Kun virhe huomataan

Julkaisun jälkeen virheet korjataan näkyvästi, ei hiljaisesti. Jutun loppuun lisätään päivämäärä ja selitys siitä, mikä meni väärin. Näin tehtiin myös 12.3., kun erään yrityksen liikevaihto oli ilmoitettu väärin – oikea luku oli 4,7 miljoonaa, ei 47 miljoonaa.

Korjaus ei ole häpeä. Se on merkki siitä, että prosessi toimii.

  1. Vihje saapuu Toimituksen sähköpostiin kilahtaa tiistaiaamuna viesti, jossa espoolainen lukija kertoo epäilevänsä, että Keilaniemen tornien remonttityömaalla kierretään työehtosopimusta. Viesti päätyy toimituspäällikkö Anna Lehtimäen sähköpostikansioon, jossa se saa merkinnän 14.5. klo 8.42.
  2. Lähteet ja asiakirjat Toimittaja Matti Korhonen aloittaa hankkimalla työmaan urakkasopimukset kahdesta eri lähteestä. Hän pyytää ne kirjallisina, ei suullisesti, koska muisti pettää ja tulkinnat eroavat. Sama koskee palkkalistoja: kopio, päivämäärä, allekirjoitus.
  3. Tarkistus ennen julkaisua Kun käsikirjoitus on valmis, se menee kahdelle oikolukijalle ja juristille. He etsivät kohtia, joita ei ole katettu tarpeeksi. Espoon kaupungin rakennusvalvontaan lähetetään vielä erillinen kysymys 16.5., ja vastaus saadaan samana iltapäivänä.
  4. Kun virhe huomataan Julkaisun jälkeen virheet korjataan näkyvästi, ei hiljaisesti. Jutun loppuun lisätään päivämäärä ja selitys siitä, mikä meni väärin. Näin tehtiin myös 12.3., kun erään yrityksen liikevaihto oli ilmoitettu väärin – oikea luku oli 4,7 miljoonaa, ei 47 miljoonaa.